Oletko mustasukkainen nainen?

Mustasukkainen nainen

On ihan tavallinen keskiviikko. Nainen odottaa miestä kotiin. Työaika on loppunut klo. 16.00. Kello alkaa olla vartin yli – ihan kohta miehen pitäisi tulla. Nainen päättää odotellessa kattaa pöydän ja ladata kahvinkeittimen valmiiksi. Ruoka on ollut uunissa valmiina jo jonkun tovin. Nainen odottaa. Kello näyttää puoli viittä. Missä ihmeessä se viipyy? Nainen päättää soittaa miehelleen – eihän vain mitään ole sattunut. Mies ei vastaa puhelimeen. Nyt naisen sydän lyö jo muutaman ylimääräisen lyönnin. Kädet hikoaa. Epätoivo kasvaa, kun kello lähenee viittä. Ruoka ei enää kiinnosta pa*kaakaan. Missä se mies viipyy? Nainen soittaa uudestaan, ei vastausta. Puhelinyhteyttä on pakko yrittää saada vielä pari kertaa. Puoli kuusi. Nainen istuu ikkunassa, ei kuule eikä näe ympärillään mitään muuta, kuin pihatien. Korvissa humisee, tähän on parempi olla joku hemmetin hyvä selitys. Vihdoin vartin yli kuusi auto ajaa pihaan ja mies saapuu kotiin. Mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nainen tuijottaa murhaavasti ruokapöydässä. “Missä hitossa sä olit?”

“Ylitöissä”, mies vastaa nostamatta katsettaan ruuasta ollenkaan. Nainen ei usko, vaan tuijottaa edelleen. Hänen päänsä sisällä riehuu, mutta hän ei halua paljastua. Ruuan jälkeen hän menee eteiseen, nuuhkii miehen takin ja tarkastaa taskut. Ei jälkeäkään mistään, mikä tukisi hänen epäilystään. Mies istuu sohvalle ja laittaa päälle seitsemän uutiset. “Tuoppa vaimo kahvia”, hän pyytää muina miehinä. Silloin räjähtää. Nainen ei pysty enää pidättelemään itseään. “Missä vi*ussa sä oikeasti olit?”

Mustasukkaisia naisia on paljon! Eikä aina aivan syyttä. En suostu kertomaan, mistä tämän tiedän, mutta tiedän kuitenkin, että yllättävän iso osa varatuista perheellisistä miehistä pettää. Se klassinen selitys on, että jotain puuttuu. Varmasti tavallaan on tosi totta myös se, että iso osa parhaista tai kiinnostavista miehistä on niitä varattuja. Sellaisia, joiden on helppo saada naisia. He ovat miehiä, jotka hakevat uusia tuttavuuksia vedoten siihen, ettei suhteesta saa hellyyttä ja oikeuttavat itsensä pettämään. Sitten on miehiä, jotka ihan oikeasti vaan pettävät. 

Kumpi oli ensin, pettävä mies vai mustasukkainen nainen?

Kävin isommassa porukassa keskustelua mustasukkaisuudesta. Lähes kaikki keskusteluun osallistuneet naiset kertoivat olevansa mustasukkaisia. En uskaltanut kysyä, oliko heillä joku syy siihen. Pitkässä parisuhteessa eläneenä tiedän montakin mahdollista syytä mustasukkaisuudelle. Olen itsekin joskus ollut yksi heistä, kunnes muutin omaa ajatusmaailmaani radikaalisti. Muistan, kun en itse ollut vielä täysi-ikäinen ja toinen lähti baariin. Ne illat ja yöt olivat aivan hanurista. Ajattelin, että mun on pakko kestää, koska naisena en voi olla liian kahlehtiva. Seuraava syy sille, miksi en voinut mennä mukaan, oli raskaus. Yritin venyttää itseni äärimmilleen, ajaa vaikka autolla, kunhan pääsin mukaan. En suinkaan siksi, että mulla olisi ollut hauskaa. Olin siellä vahtimassa, ettei mitään pahaa tapahdu. Väitän, että raskaana oleva nainen on noin 90% varmasti mukana baarissa vahtimassa. Seuraavaksi hän on vauvan kanssa kotona, jonka jälkeen juhlimaan mennään automaattisesti useimmiten erikseen.

Jossain vaiheessa tajusin, että eihän baari ole suinkaan ainoa paikka, jossa voi pettää. Työnsä puolesta kumppanini olisi voinut tehdä sitä päivän mittaan halutessaan vaikka satoja kertoja. Huolestuin. “Entä jos en riitäkään” – ajatus nousi väkisin esiin. Jos olisin sietänyt sitä tunnetta, olisin varmaan edelleen ihan samanlainen mustasukkainen nainen. Mustasukkainen nainen vailla ainuttakaan todistetta – tai edes aihetta – epäilystensä vakuudeksi. Mutta en sietänyt. Prosessoituani asiaa riittävän kauan, huomasin, ettei mustasukkaisuus hyödytä yhtään mitään. Vaikka hermoilisin, kyttäisin ja vahtisin kuinka paljon, en voi omistaa toista. En välttämättä edes saisi koskaan kuulla – en ainakaan pahantekijältä itseltään. Miksi käyttää energiaa mustasukkaisuuteen yhtään sen enempää? Vaikka kuinka sinnikkäästi olisin etsinyt, olisin löytänyt varmaan vaan salaa ostetun ja osittain poltetun sikariaskin toisen takin taskusta. Ehkä mulla ei sitten ollut mitään aihetta jatkaa mustasukkaisena naisena. Tai sitten oikeasti tajusin jotain suurempaa.

Vesalan sanoin “onnellinen lintu pois ei lennä“. Jos lentää, niin se on hänen häpeänsä, sanon minä. Mitä tulee tapahtumaan, se tapahtuu aivan varmasti ilman minkäänlaista ennakkopanikointia. Kyttääminen, epäilykset ja tenttaaminen saa toisen vain takajaloilleen ja nakertaa (hyvää) parisuhdetta. Mustasukkaisuus on kuin muuri kahden ihmisen välissä. Se pitää purkaa heti pois. Olla avoin ja haavoittuva, ja antaa toisen tietää se. Vastakkain asetettujen ihmisten on helpompaa tehdä toisilleen pahaa. Jos menee muurin taakse piiloon ja on valmiina ampumaan takaisin jo varoituslaukauksesta, ampuu toinen paljon suuremmalla todennäköisyydellä.  Mustasukkaisuutta tehokkaampaa on rakentaa pesä niin onnelliseksi, ettei toinen edes halua katsoa pesää pidemmälle. Jos tässä ei yhdessä onnistu, uidaan syvissä vesissä.

En sitten tosin tiedä, että riittääkö kaikille miehille pelkkä onnellinen pesä. Että onko se se juttu, vai onko niillä sittenkin mielessä vain pesä kuin pesä. Eikä voi yleistää, sillä naisetkin pettävät. Millä he sen sitten oikeuttavat? Epäilyksellä, että niin mieskin on tehnyt. Siis mustasukkaisuudella.

Kumpi oli ensin, onneton parisuhde vai pettäminen? Niinpä. Vaikka pettämistä ei oikeuta mikään, niin epäilen ensimmäistä. Ei silti mennä tässä tekstissä siihen, koska pointti oli toinen. Mustasukkaisuus on asia, johon voi oikeasti omalla asenteella vaikuttaa. Aiheeton mustasukkaisuus eritoten on täydellisen turhaa. Se kuluttaa, nakertaa, stressaa ja on kaiken lisäksi aika turhaa (vaikkakin vaistovaraista tottakai). Sen sijaan, riisuisin kaiken paljaaksi ja pyytäisin toisen tekemään samoin. Olisin valmis olemaan “veitsi kaulalla” – siis haavoittuva. Tekisin parhaani, että suhteessa on onnea, kosketusta ja läheisyyttä (ja välillä ihan kunnon ilotulitusta). Molemminpuolisen kunnioituksen vaaliminen on myös tärkeää. Ja lopulta täytyy muistaa, että jos haavoja tulee, niin se on sen toisen häpeä.

<3: Tanja

*teksti ei ole saanut alkuaan mistään konkreettisesta viimeaikojen tapahtumasta, vaan tyttöporukalla käydystä keskustelusta.

Tekstin kuvista suuri kiitos blogiystävälleni. Käy kurkkaa Millan tyyliblogi täältä

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday