Salakavalat liikakilot

Salakavalasti hiipivät liikakilot

Kuva: Milla Hakkarainen

Siitä on nyt noin vuosi aikaa, kun minulle kerrottiin, kuinka olin kiivennyt perä edellä seinälle oman ruokavalioni osalta. Treenasin – kuten edelleen teen – täysillä. Samaan aikaan kuitenkin söin minimäärän hiilihydraatteja ja kaloreissakin energiaa tuli liian vähän. Luulin tavallaan, että ruuassa vähemmän on enemmän. Söin isoja annoksia, salaattipohjaisia ruokia, joissa ruuan määrä näytti valtavalta, mutta riisinuudelin ja tonnikalan antamat kalorit (alle 300 per lounas) olivat yksinkertaisesti liian niukat. Hyvässä lykyssä jätin myös riisinuudelit pois- ettei vaan tule liian paljon hiilihydraatteja. Kolme kokonaista vuotta harrastin tätä typeryyttä. Ei, en kerskaile sillä, vaan häpeillen myönnän olleeni myös itse yhtä tyhmä kuin suuri osa ympärilläni olevista naisista. Silmissäni söin kuitenkin jollain tavalla heitä paremmin, enhän sentään koskaan syönyt makroravinteisiin nähden huonosti tai turvautunut ikinä lounasaikaan esim pariin mandariiniin.

Kuva: Milla Hakkarainen

Vuoden ajan olen syönyt aikalailla vapaasti. En ole kertaakaan nähnyt nälkää itsestäni riippuvista syistä. Olen syönyt ohi normaalin perusrungon aina kun on tehnyt mieli. On ollut helpottavaa lakata suorittamasta syömistä.

Lihomisherkkänä tyyppinä näen kuitenkin nämä seuraukset kropassani. Liika väljä on liikaa. Sen lisäksi loppuvuosi on pitänyt minut tehokkaasti kaikkialla muualla paitsi treenaamassa. Joulukuu kaikkinensa on siis kruunannut, no, aivan kaiken. Silloin kun kokoa liian isot collegehousut alkaa puristaa, on todellakin aika tehdä jotain.

Menköön nyt tämän kerran yksi peiliselfie 😉

Itselleni hyvin ominaista olisi uhota täydellistä muutosta kymmenessä viikossa. Takaisin 26 tuumaisiin farkkuihin alle kolmessa kuukaudessa ei kuitenkaan enää tänäpäivänä kuulosta korviini realistiselta – niin kauan kuin siihen kuopuksen jälkeen uskoinkin.

On selvää, että päämärätietoisena treenaajana tarvitsen suunnitelman, valmennuksen ja tavoitteen. Muuten jopa kotityöt alkaa tuntua merkityksemmältä kuin treenaaminen. Ihmismieli on kumma – vaikka kuinka pidän urheilusta, ilman tavoitetta se on aina kakkosena prioriteettilistan pohjalla. Sitten taas aikaa ei ole millään tavalla hankalaa löytää, kun on selkeä suunnitelma ja tavoite.

Pian on taas aika tehdä uudenvuoden lupaukset. Tänävuonna teen omat lupaukseni kahdelle seuraavalle vuodelle. Kymmenessä viikossa on todella helppoa epäonnistua, vaikka kaiken tekisi ihan oikein. Kahdessa vuodessa maalin saavuttaa satavarmasti, kun sen pitää vaan kirkkaana mielessä.

Mitä nää tavoitteet, maalit ja suunnitelmat sitten on? Kerron niistä alkuvuonna lisää.

 

<3: Tanja

 

1
Jaa:

This Post Has One Comment

  1. Niin ne kilot vaan hiipii 🙈 Ite kokelin myös vapaampaa syömistä ja lihomiseksihan se meni.. Ennen joulua sujui taas ihan ok:sti, mutta nyt on tullut kyllä mässättyä 😂

Vastaa

Close Menu

Black Friday